Getting there with Timberwise

11/04/2017




Ollaan asuttu uudessa kodissa nyt viikko. Hyvin menee, vaikka aika moni asia onkin koko ajan hukassa ja olen muun muassa käynyt suihkussa pide-hanan turvin, kun kylppärin ovi oli irti ja keittiön kautta suora näköyhteys vastapäiseen asuntoon. Olen myös mennyt palaveriin ilman rintsikoita, kun yksiäkään ei löytynyt mistään ja oli kiire. Meillä on täällä polkuja pahvilaatikoiden keskellä, maalipönttöjä siellä sun täällä ja nukutaan miehen kanssa edelleen olohuoneen lattialla. Tänään kuitenkin pelattiin koko perhe Uunoa, syötiin omalla hellalla tehtyjä popcorneja ja juotiin pillimehua ja viiniä ja leikittiin leirielämää, aika kivaa sekin. Ja meillä on lattia! Sitä ei vielä hetki sitten ollut.

Tuntuu tyhmältä olla näin innoissaan lattiasta, mutta jos sitä ei ole ollut, huomaa sen olemassaolon tärkeyden aivan eri tavalla. Rupuinen esibetonilattia pilaa vaatteet, tuntuu jaloissa likaiselta vaikka olisi juuri imuroitu ja tekee ulkonäöllään koko tilasta sekavan. Elämä muuttuu myös hankalaksi, jos ei tee mieli laskea lattialle mitään. Varsinkaan, jos muuta laskutilaa ei ole olemassa.

Olen aiemminkin asennellut lattioita itse, mutta lähinnä kuvauksia varten, missä ei tarvitse välittää siitä, että on olemassa vinoja seiniä, listoja ja tietyn kokoisia tiloja. Sen kun vaan laittelee lautaa toisen viereen. Siksi hieman jännittikin lattian asentaminen enemmän vinoon kuin suoraan tilaan. Täällä ei juuri kannata vatupassin kanssa heilua, alkaa lähinnä naurattamaan. Talon historia kertoo, että toisen maailmansodan talon kellarikerrokseen on iskeytynyt suutariksi jäänyt pommi. Koska räjähdystä ei tapahtunut, on talo edelleen pystyssä, mutta siitä johtuen ehkä hieman enemmän killissä kuin muut aikalaisensa.

Saatan olla aika kärsimätön lukemaan ohjeita, joten olikin positiivista löytää asennusvideo Timberwisen sivuilta. Pakko myöntää, että sitäkin tuli ehkä hieman kelattua, mutta ainakin noin suurin piirtein saatiin katsottua se läpi. Ja oli lattia killissä tai ei, on pakko ihan vähän kehaista sitä, miten täällä ei ainakaan narise, ja olen kuullut, että se kertoo jo aika paljon lattian asennuksen onnistumisesta. Wiselock-systeemi oli todella helppo ja itse asennus kivaa, jos siitä miinustaa sen sirkkelöinnin, mikä on pakko tehdä, että parketin saa pätkittyä oikean mittaiseksi. Jonkun verran asennus vaatii etukäteen mittailua ja  pohtimista siitä, miten parkettijako kannattaisi tehdä, eli mihin laudan päät tulevat asettumaan. Samoin erittäin tärkeää oli miettiä lähtöpaikka. Tällaisten asioiden miettimisestä tykkään, ja olikin kiva huomata, että kun ne oli ajatellut tarkasti etukäteen, jäi esim lautojen pitkien sivujen sirkkelöinti huomattavasti vähemmälle.

Meillä on enää oma makuuhuone lattioittamatta, uusi sanakin keksitty (sieltä ehkä muutama kuva vielä tekovaiheessa). Sitä ennen vielä maalausta, paklausta, keittiön asennusta ja minikylppärin suunnittelua. Mutta on tämä kyllä kivaakin. Kun on kaikki rempallaan, ei jaksa välittää pikkuasioista ja elämään syntyy luovia ratkaisuja. Tämäkin teksti syntyi keittiön pöydän alla maatessa, enkä ehkä muuten olisi koskaan huomannut, miten kivalta meidän uusi sokkeli näyttäkään.

ps. Kyseiset kuvat eivät tee oikeutta itse lattialle, mutta lupaan paremmat kuvat heti, kun täällä on jotain kuvattavaa.

*Toteutettu yhteistyössä Timberwisen kanssa.



/


Few words about installing our new parquet from Timberwise. With the length of the the text it might seem that it was tough, but actually it was the other way round. I did type this text under the kitchen table because of the ongoing renovation at our apartment, so next time a bit more in english too. See you soon!

*collaboration with Timberwise



READ MORE »

New work for Residence magazine

10/16/2017



Palataan ajassa hetki taaksepäin, Islantiin, minne taisin jo kerran kertoakin sydämeni jättäneeni. Enkä suinkaan olen ainoa, henkeäsalpaavan kaunis maisema ja sen aiheuttaman sielunraha sekä pakahtumisen tunne sekä ihanat ihmiset, ravintolat ja ihan kaikki mahdollinen ovat niitä asoita, mihin ei voi kuin rakastua tulisesti. Tai ehkä tässä tapauksessa skandinaavisen viileästi, mutta sitäkin totisemmin. Tässä teille pala Islantia jutusta, jonka teimme Residence-lehteen yhdessä valokuvaaja Katri Kapasen sekä assarini Jaana Niittysen kanssa.


A story we did together with the photographer Katri Kapanen and a help with my dear assistant Jaana Niittynen for Residence magazine is out now. A true autumn feeling which for I have love and hate -relationship. Love for the darker evenings and cozy "hygge" feeling with the candle lights and hate for that same darker evenings and mornings with no sun light at all and pouring rain. Anyway you nothing can spoil the scenery of an autumnal Iceland <3
READ MORE »

Moodboard for our new home

10/13/2017




Voi valinnan vaikeus. Vaikkakin onnellinen sellainen, kun pääsee valitsemaan omaan kotiinsa kauniista materiaaleista niistä kauneimpia. Siis omaan UUTEEN kotiin! Osa teistä on ehkä huomannutkin muutamia remonttistooreja instan puolella. Kaikki kävi aika äkkiä, kuten asuntokaupoissa yleensä tuntuu tapahtuvan, ainakin meillä, ja ihan kohta on jo muutto edessä.

Vapaa-ajan ongelmia ei juuri ole ollut, vaan kaikki puolituntisetkin on käytetty remontin tekemiseen. Toki myös lapsityövoima on valjastettu ja tapettien repiminen tuntui käyvän jopa leikistä. Hulluinta on, että vaikka kuvittelisi minun tekevät ammattini vuoksi tarkkaakin tarkemmat suunnitelmat ja pohtivan harkiten oikeita ratkaisuja, ei suutarin lapsella ole taaskaan kenkiä. Seinän lopullinen sävy saatetaan päättää hehkulampun, eikä suinkaan luonnonvalon alla (on niitä sävyjä seinilläkin katsottu, ei nyt ihan niin kreisejä olla). Puolet vuodesta on kuitenkin pimeää, se on vain maalia, ja liuta muita hyviä totuuksia tähän,  joilla voidaan katsoa sormien läpi se, että kaikki valinnat eivät ole tehty aivan täysin oppikirjan sääntöjen mukaan. Keittiön allas ja hana päätettiin lennossa, samoin työtaso.

Ja sitten lattia, toivoimme viimeiseen asti, että muovilattian alta olisi paljastunut upea vanha lautalattia. Olisin onnellisena hyväksynyt huonokuntoisenkin, jonka olisi sitten voinut hioa ja viimeistellä mielen mukaan. Näin ei kuitenkaan asia ollut, vaan muovimaton alta löytyi alusbetoni, onneksi suora ja siisti sellainen. Tämän jälkeen ei paljoa pohdittu vaan päädyttiin selailemaan Timberwisen sivuja. Habitaremessukäyntini rajautui töiden takia tiukan tehokkaaseen kahteen tuntiin, jonka aikana hyörin pyörremyrskynä muutamilla osastoilla, Timberwise mukaan lukien. Sieltä mukaan tarttui lattiakuume ja hetki sitten postilaatikosta tipahti muutama mallipala, joita nyt ollaan pyöritelty uuden kodin lattialla valintaa pohtien. Apua, miten vaikeaa, on osata valita juuri se oikea. Sen sijaan olemmekin päätyneet sulkemaan pois joukosta niitä "ei ihan niin kivoja". Tuntuu aika samalta kuin tähdittäisi valokuvia esimerkiksi blogijuttua varten. Ensi valitsee kuvista parhaat, sitten parhaista ne parhaimmat ja jossakin vaiheessa huomaan päätyneensä kahteen, joista valinnan tekeminen on jo himpun verran helpompaa. Valokuvien valitsemisessa ei tosin tarvitse ajatella asuvansa kuvassa seuraavia vuosiaan, ja vaikka käsittelyyn menisikin hetkin, on valokuvan vaihtaminen siihen toiseksi parhaaksi valittuun aika paljon helpompaa ja edullisempaa kuin lattian. Juuri se tekee valinnan haastavaksi.

Jaksan silti uskoa, että nopeat ratkaisut, fiilistely ja intuitio ovat sellaisia mihin uskallan luottaa. Aika yllättävää myös on, että mitä syvemmälle sisustusmaailmaan hautautuu, sitä selvemmin huomaa, että sisustusta ei kannata loppujen lopuksi ottaa niin vakavasti.



Lattia tehdään yhteistyössä Timberwisen kanssa. Siitä tulossa muutama postaus lisää tulevaisuudessa.




/


Some of you may have noticed from my instagram, that we are renovating. And yes, that will be our new home and somehow it is going to be ready during this month even though right now it seems like a dream. There´s still so many things to do. Sometimes it feels like the shoemakers children go barefoot. The choices I've done have been made extremely fast. I just trust my feelings and hope that they know what I´m doing. The biggest decisions were, well, the kitchen, the walls, and then the floor. I was hoping that under the vinyl flooring we´ll find a nice old wooden floor, but that was not exactly the case. That´s why I´ll send my biggest thanks to Timberwise, that they actually send real samples fast when we were choosing the new floor. It´s just so different to choose from a catalogue that when you have the real floor in the exact apartment where the floor will be. Still the decision was tough, but somehow we managed to decide what we really want. Can´t wait to see the result!





Collaboration wit Timberwise


READ MORE »

Sweater stone

9/29/2017



Olen aina pitänyt kiviä kauniina. Jo pienenä tyttönä keräsin niitä merenrannoilta. Äidilläni onkin aikamoinen kivikokoelma, sillä meidän kolmen lapsen lisäksi myös koiramme keräsi kiviä. Penkoi niitä rannalla meidän "muiden" lasten kanssa ja kantoi suussaan äidilleni, jonka tehtävä toki oli kehua koiraamme siitä, miten hienon kiven oli taas tuonut kotiin. Isäni oli jossain nuoruuden puuskassaan myös kerännyt kiviä ja hommannut jonkinlaisen hiomakoneenkin, joka surrasi varastossa aina välillä. Vanhempieni kotoa löytyy myös erilaisia rasioita täynnä pieniä kivinäytteitä, joiden vieressä löytyy nimet ja koodinpätkät. Nyt kuulostaa siltä, että olemme joku kiviperhe, mitään fanaattista asiaan ei kuitenkaan ole koskaan kuulunut. Äitini mielestä kivet olivat kauniita, siskoni mietti ehkä jotain syvempääkin merkitystä ja isääni nyt kiinnosti ihan kaikki, mitä vaan voi tutkia.

Se kivi mistä tällä kertaa innostuin on itse asiassa hyvinkin toiminnallinen verrattuna tähän kaikkeen aiempaan puheeseen. Sweater stone, eli paitakivi, heh, aikamoinen suomennos, toimii samalla tavalla kuin mikä tahansa kashmirkampa. En ollut aiemmin törmännyt vastaavaan, joten pakkohan tätä oli kokeilla, olen nimittäin aika (tosi) laiska huoltamaan neuleita ja siksi ne jäävät helposti käyttämättä. En tiedä oliko uutuuden intoa, mutta harjasin saman tien vanhat villapaitani ja seuraavaksi aion siirtyä ihan kaikkeen mahdolliseen, mikä vaan on kehittänyt nyppyjä. Kivi toimii kuulemma kaiken nypyn poistamiseen, ja miksi ei toimisi. Omani löysin Helsingin Filippa K:n myymälästä. Kiitos sinulle ihana COS:in myyjä, joka osasit vinkata asiasta!


/


This may sound weird, but I've always kinda loved stones and rocks. It comes with the family I guess, my mother has a large collection of small stones, mainly because of me and my sister and brother when we we're kids, but also our dog used to collect stones from the sea at our summer cottage and bring them to my mom so she could tell him, how good and talented he was. To add one more, my father has a quite impressive collection of different kind of stones from central Australia from his childhood. But this stone, this black one, is different, definitely one to collect. Yes, it looks nice, but it also brings your woollen sweaters alive, just what I need right now. Actually it says, that where ever you have pilling, you can use this stone and just brush the pilling off with it. Haven´t went that far yet, but after I´ve finished with all our sweaters will definitely move on.





READ MORE »

New work for Asun magazine

9/25/2017









Syksy on jo vahvasti läsnä näissä kuvissa, mitä tein yhdessä Katri Kapasen kanssa Asun-lehdelle. Juttu toivottavasti inspiroi ihmisiä miettimään työympäristöään. Minut se saa miettimään sitä, että onneksi kukaan ei näe omaa työtilaani. Tässä tapauksessa suutarin lapsella ei todellakaan ole kenkiä. Yhdelläkään tavaralla ei ole omaa paikkaansa, lähinnä lattia, missä on tavarakasojen lisäksi muutama pieni olku, yleisvalo on enemmän vihreä kuin valkoinen ja inspiraatiota saa hakea hyvin kaukaa. Ei ihme, että en juuri paikassa viihdykään. Yhä enemmän puhutaan siitä, miten hyvä työympäristö vaikuttaa työtehoon. Tässä jutussa ei niinkään keskitytä siihen, onko tuoli välttämättä se paras istua, vaikka se on todella tärkeää. Ehkä juuri sen oman työtilan kaaoksen takia harmooninen ja inspiroiva tila tuntuukin hyvin tärkeältä. Se voi tulla myös pienillä asioilla, joskus pelkästään siivoamisella ja hyvällä kahvilla.

/

New pictures for Asun magazine with Katri Kapanen. The story for the latest issue is about working environment and spaces, and hopefully some of you get some new inspirations and ideas out of these ones. By the way, have to admit that my personal little studio is total opposite to these. Hopefully that will change soon! 



READ MORE »

"Going to places" essentials

9/13/2017





Aikoinani matkustin hyvin paljon. Olin mukana bändissä, jonka kanssa kierrettiin maita ja mantuja neljällä eri mantereella, enimmäkseen toki Euroopassa ja Suomessa. Vaikka pakettiautossa tuli istuttua useita tuhansia kilometrejä vuodessa, niin se aika vaan kultaa muistot, ja nykyään haaveilen erilaisista roadtripeistä jäämerelle tai Eurooppaan. Jollain tasolla auto oli kuin koti ja bändi kuin perhe, nukkumapaikat varsinkin alkutaipaleella sellaisia, että niistä ei voi edes puhua ennen kuin lapset ovat menneet nukkumaan. Ehkä juuri siksi kiinnitänkin huomiota kaikkiin pieniin yksityiskohtiin matkustaessa. Se ei tarkoita sitä, että valitsisin nykyään kalleimmat hotellit tai pisimmät hiekkarannat. Paremminkin se pieni paikallisten pitämä hotelli, söpö ranta, minne eivät ehkä kaikki löydä, matkalaukku, joka ei mene rikki sitä vetäessä, hyvä kirja tai kaksi, lempirasva ja matkustustyyny, joka takaa unet vaikka bussissa hieman heittäisikin. En ymmärrä miksi hankin sellaisen vasta nyt. Muistan bändiajoilta kuinka mietimme jokaista mahdollista ratkaisua siihen, että pää aina notkahtaisi kun juuri saa unen päästä kiinni. Meidän kitaristimme kikka kolmonen oli kiertää otsan yli lanka, vyö tai mikätahansa, minkä sai kiinnitettyä niskatukeen. Ilmeisesti toimi, sillä minulta löytyy useampi kuva tästä hökötyksestä muistikortilta. Jostain syystä viritykset olivat aina sellaisia, että ne jaksoivat naurattaa.

Yksi asia, mikä autossa matkustamisessa oli hyvä juttu oli se, että purkkeja ja purnukoita ei aina tarvinnut änkeä siihen litran minigrip-pussiin. Okei, eihän niitä aina tarvi muutenkaan, jos laittaa laukun ruumaan, mutta jos ei laita. Ja sitä paitsi vaikka laittaisi, on ärsyttävää, jos puolet laukun painosta käsittää näitä purkkeja ja purnukoita. Kirjoitin jo aiemmin Mujista, mutta nyt sen verran lisää, että voiteet kun laittaa näihin, niin ei tarvi erikseen hommata matkapaketteja ja näitä voi sitten käyttää uudelleen ja uudelleen. Jos joku himoaa samoja, niin Habitaresta näitä löytyy tämän viikon sunnuntaihin asti.

Ai niin, pakko vielä mainita herätyskellosta. Kunnon hippiä on aina kuumottanut nukkua puhelimen kanssa ja varsinkin lomalla haluan pitää sen mahdollisimman kaukana, etten vahingossakaan katsoisi mitään, mikä poistaisi mielen lomatunnelmista. En ole mikään digitaalikellojenkaan ystävä, mutta en voi sietää tikitystä, en edes niiden, jotka eivät kuulemma tikitä. Olen piilotellut kelloja ties minne, jos olen jotunut niiden kanssa samaan nukkumatilaan, isoja seinäkelloja, rannekelloja nukkuvien ihmisten ranteista, herätyskelloja jne. Jostain syystä se tikitys vaan kuulostaa todella kovalta aina yöllä, tai ehkä silloin kun muualla on hiljaista. Siksi siis digitaalinen kello, en ole tosin löytänyt tästä vielä torkkua, mutta sekin saattaa olla ihan hyvä juttu. Torkutusennätys kun huitelee jossain kahdessa tunnissa.


/


So much of going to different places near and far needs some tiny details to just make it more nicer. When I was younger I used to play in a band and we travelled a lot, really lot. Mostly in Europe but also Asia, North America and Australia. Road trips and sitting in a van (second home) was quite a normal thing to do, but I was always struggling with all those things that you definitely need when going on a trip. I felt like my suit case ( backbag) was only packed with shampoo, conditioner, body lotion,  moisturizer etc, because the packages were so big.  Even though the places we slept were quite often, how can I put it, well, not ´that´nice (and by that I mean something that I won´t share with my kids in long time). But still, even if you don´t have running water and the temperature is near to zero celsius inside, you still want to get rid of you make up and not carry too much with you. Well it took some time, but nowadays I know how to pack, even though it´s still not my favourite thing.

The thought of traveling itself has changed too. Whether it's business oriented or vacation with the family I try to make best out of it. That doesn´t nessecarily mean that it has to be expensive, quite the opposite. Little local hotels, tiny beaches and those places you find when just wondering around the city or where ever you might be. Almost the best thing to do is to sit in a nice cafe and just look at the people going by,  that´s the way to explore the culture and that´s what the traveling is really all about.



Muji in Habitare interior fair 13.9 - 17.9

*sponsored post


READ MORE »

d a d a a. © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger